Huomenna!

Huomenna se alkaa, vihdoinkin! Kelan täti soitti mulle viime viikon lopulla, kysyi paria asiaa ja sanoi, että voin varata terapeutilta ajan, koska hän tekisi vielä samana päivänä kuntoutuspäätöksen. Ja eilisen postissa sitten tuli mustaa valkoisella siitä, että olen oikeutettu tuettuun psykoterapiaan vuoden ajan.

Nyt tuntuu vähän hämmentyneeltä, silti... Mistähän tässä nyt pitäisi aloittaa? Alusta ehkä, yläasteajoista kertomalla. Vaiko nykytilanteesta? Ehkä terapeutti kertoo, mistä tätä nyt pitäisi ruveta purkamaan.

Olen nyt tammikuusta asti syönyt isompaa lääkeannosta ja se tuntuu sekä hyvältä että huonolta jutulta. Hyvältä siksi, että vituttaa ja ahdistaa vähemmän. Ja huonommalta siksi, että mä tiedän että mun kuuluisi olla ahdistunut, ja nyt mä vaan tukahdutan sen lääkkeillä ja olen tällainen zombie. Se ei ole luonnollista. Ja jos totun isompaan annokseen, voiko sillä olla seurauksia sitten kun jätän lääkkeet kokonaan pois? Psykiatri sanoi, että henkinen hyvinvointi pitäisi ensin lääkkeillä nostaa kelvolliselle tasolle ja lisätä sitten psykoterapia, ja sitten joskus puolen vuoden päästä voisin alkaa harkita lääkkeiden poisjättöä. Nyt tammikuusta ja milligrammojen nostosta asti olen muhinut paljon vähemmän omassa kurjuudessani, mutta enhän mä onnellinenkaan ole ja mua inhottaa se, että mieleni on yhä enemmän lääkkeiden varassa. Alun perin oma ajatukseni oli jättää lääkkeet kertarysäyksellä pois ja korvata ne terapialla. Se ei vaan ilmeisesti toimikaan niin... 

Jotenkin pelottaa se, kun ei muista aikaa ennen lääkkeitä. Tai muista, että millainen olin. Olinko aina näin zombiemainen, tylsä olento, vai ovatko lääkkeet tehneet minusta tällaisen? Jääkö lääkkeistä jälki; ja jos tämä olotila on lääkkeen syytä, osaanko enää olla muunlainen?

Toisaalta: kykenisinkö tekemään töitä niin hyvin kuin nyt pystyn, jollen saisi lääkkeistä tarvitsemaani rauhallisuutta, tai jonkin sortin tasapainoisuutta...? Ei kumpikaan noista sanoista ole oikea. Mitä minä saan lääkkeestä? Itsevarmuutta?

Muistan hämärästi ensimmäiset viikot lääkkeen kanssa siitä, että olin hehkuttanut päiväkirjaan (tai eräänlaiseen suttuvihkoon) siitä, miten olin sosiaalisissa tilanteissa rohkeampi. Ehkä joskus käyn ne sen ajan kirjoitukseni läpi ja yritän löytää eroa ajasta eLk ja jLk (ennen Lääkkeen ja jälkeen Lääkkeen).

Luento alkaa.