Oho. Elokuu? Tästäpä tulikin taas uusi bloggaustauon ennätys... eikun... ei ees tullut. Olen virallisesti maailman laiskin bloggaaja.
Syksy oli oikein hyvä. Sanoin ensimmäistä kertaa "minä rakastan sinua". Opin hitaasti kertomaan hänelle myös murheistani, niistä oikeista. Aloin luottaa yhä enemmän. Aloin uskoa, että mua voi rakastaa.
Terapiassa ei käsitelty enää niin raskaita aiheita kuin ensimmäisen vuoden aikana. Itkin paljon vähemmän. Puhuin aika paljon parisuhteesta ja sen mukanaan tuomista ajatuksista ja epävarmuuksistakin. Tuollaisessa parisuhteessa oleminen on nimittäin mulle ihan uutta. Osa niistä pikkukriiseistä tuntuu aika triviaaleilta nyt, mutta se oli varmaan normaali osa prosessia.
Vuodenvaihteessa lähdin vaihto-opiskelemaan. Terapia jäi siis noin puolen vuoden tauolle. Jatkamme varmaan kesäkuussa. En etsi asiassa tiedä, jatkanko terapiaa kolmannella vuodella. Se ei mielestäni ole aivan välttämätöntä. Kun palaan Suomeen, minulla on toista terapiavuotta käyttämättä vielä 2-3 kuukauden edestä. Uskon, että olen jo tänä aikana saanut aika paljon työkaluja ja selviytymiskeinoja huonoihin hetkiin. Olen onnellinen, ja alan olla enemmän sinut menneisyyteni kanssa. En käytä lääkkeitä, ja pärjään hyvin. Olen muuttanut ajatusmallejani, ja tunnistan ne entiset ja haitalliset. Huonoja hetkiäkin on, mutta aika vähän. Niin vähän, että se on pelkästään normaalia.
Jos lopetan terapian kesän jälkeen, jään kyllä varmasti kaipaamaan viikoittaisia tapaamisia terapeutin kanssa. Mutta jos ne eivät enää ole mulle välttämättömyys, keksin kyllä muitakin käyttötapoja sille noin 1000 eurolle, mikä vuodessa terapiaan kuluu. Se on ehdottomasti ollut money well spent, jonka perään en ole hetkeäkään haikaillut, mutta jatkossa...
Kiirehdinkö mä asioiden edelle? Pitää puhua tästä terapeutin kanssa kun palaan, voi olla että se onkin sitä mieltä että mä tarvisin kolmannen vuoden vielä. Katellaan. Elämä on kivaa nyt. :)
