Oho, viimesestä blogimerkinnästä on taas vierähtänyt aikaa...
Nyt elän vaihteeksi ihan hyvää vaihetta. Alkukesästä oli aika paljon epämääräistä ahdistusta ja yksinäisiä fiiliksiä, kun osa kavereista lähti muualle kesätöihin. Jotenkin se uuteen tilanteeseen siirtyminen masensi; opiskeluarki tuntui niin tutulta ja turvalliselta ja sen kaavan rikkoutuminen harmitti. Toivoin jopa että olisi jo ollut syksy ja kaikki jatkunut ennallaan... Sitä kesti kai muutaman viikon ajan ennen kuin taas totuin ja sopeuduin siihen että tätä elämä on nyt.
Terapiassa ei olla enää keskitytty kiusaamismuistoihin. Ei ole ollut mitään tiettyä teemaa, vaan ollaan puhuttu siitä mikä mulla on ollut milloinkin mielessä. Terapia jatkuu siis normaalisti kesän ajan, paitsi että terapeutti viettää kyllä lomaa pariin otteeseen. Lisäksi yksi viikko jäi välistä kun yhteistä aikaa ei löytynyt, ja nyt tällä viikolla terapeutin perheessä sairastettiin.
Sen muistan että alkukesästä puhuttiin ainakin juuri siitä yksinäisyydestä ja (ristiriitaista kyllä) haluttomuudesta tavata ihmisiä. Koulun loputtua tuli iso kynnys lähteä kotoa mihinkään. Sulkeuduin sisälle, en halunnut edes käydä koululla syömässä, koska siellä olisi voinut törmätä tuttuihin. Tai ylipäätään ihmisiin. En ole kyllä sittemminkään ollut valtaisan sosiaalinen, mutta ainakin olen vähän tehnyt effortteja tavatakseni ihmisiä. Niin ja lisäksi rekisteröidyin treffipalstalle. :D Ja aion peräti tavata ainakin yhden miehen, ehkä jopa kaksi. Ohoo.
On ollut vähän ikävä Diapamia. Edellisestä kerrasta on pitkästi aikaa, mutta nyt aion pyytää reseptin. Jännitysoireet eivät ilmeisesti jätä mua ikinä, ja nyt ilman jatkuvaa lääkitystä olisi taas tarvetta satunnaisten jännitysoireiden torjumiseen.YTHS on heinäkuun kiinni, ja terveyskeskuksessa käynti maksaa rahaa, joten menee vielä aikaa ennen kun saan mitään helpotusta.
